Lempäälän Urheiluautoilijat ry:n historiaa

--

Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika.

Autourheiluseuroissa se on hyvin tyypillinen seuran ikä. Vielä 50-luvulla oli tämän lajin seurojen määrä Suomenmaassa kovin pieni. Sitten, kun elämä Suomessa kaikenmoisesta säännöstelystä osittain jo vapautui ja taloustilanne myös koheni, alkoi routaisilla sorateillämme kulkea kiiltäviä peltilehmiä perinteisten lypsylehmien sijaan.

Moni on sitä mieltä, että verottaja näkee tiellä aina vaan lehmän, jota voi lypsää.
Urheiluvälineemme auton kehitteli viisas ihminen jo yli sata vuotta sitten, siis noin kuutisen sukupolvea sitten. Kehitys on ollut koko ajan huimaa; varsinkin viimeisten parin vuosikymmenen aikana sitä on auttanut tietotekniikan myös voimakas kehitys.

Autourheilun seuratoiminnassa on kehitys ollut kuluneen neljänkymmenen vuoden aikana saman suuntaista, tosin paljon, paljon loivempaa. Edelleen kuitenkin seuratoiminnan perusrunkona on jäsenistön vapaaehtoistyö. Sitä ilman ei perinteistä seuratoimintaa voi olla. Tämän päivän seuratoiminta ei ole kuitenkaan enää sitä täydellisen samaa pyyteetöntä aatteen palon kirkastamaa toimintaa kuin oli niillä ihmisillä, jotka olivat perustamassa Lempäälän Urheiluautoilijat-nimistä yhdistystä 40 vuotta sitten. Toki onneksi näitä aatteellisiakin vielä tänä päivänä on. Niiden ihmisten joukossa, jotka aikaansaivat yhdistyksen syntymisen, oli ideoitsijoita ja työn raskaan raatajia ilmeisen sopivassa sekoitussuhteessa. Sangen järkevästi valittiin seuran johtohenkilötkin; kunnan virkamies, pankkiiri, opettaja, yksityisyrittäjä jne. eli sellaisia, joilla oli mahdollisuus seuran antama tehtävä suorittaa esim. käyttämällä työpaikkansa laitteita yhdistystoiminnan tarpeisiin.

Taloudellisesti yhdistyksen alkuvuodet eivät olleet järin ruusuisia, lienee jopa seurajohdon nimiä ollut ajoittain pitkässä paperissa poikittain. Yritystä se ei kuitenkaan lannistanut ja nykypolvi saa nauttia harrastuksestaan hyvin toimivassa ja menestyksekkäässä yhdistyksessä.

Neljän vuosikymmenen aikana on tapahtunut kaikenlaista. Olen kerännyt otoksen tapahtumista seuran historiikkiin, joka toivon mukaan syksyllä 2005 voidaan julkaista.

-Matti Hiissa-