KARDAANIKUNKKU HISTORIAA...

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksellä on KARDAANIKUNKKU rekisteröity, hakijana Lempäälän Urheiluautoilijat ry. Tiettävästi tämä on ensimmäinen tapaus suomalaisessa autourheiluhistoriassa, jolloin kilpailun nimi rekisteröidään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nimen käyttö on lakisääteisesti estetty muilta kuin hakijalta. Hakija voi estää saman tai lähes samojen nimien käytön tai vaatia korvausta rekisteröidyn nimen käytöstä.

Lempäälän UA harkitsi jo useamman vuoden nimen rekisteröintiä, johtuen muiden seurojen käyttämien kilpailun nimityksistä, jotka oli lisätty eri liittein tai lähes samankaltaisena. Kardaanikunkusta on tullut vuosien saatossa maamme johtava kilpailutapahtuma, jolla ei ole SM-arvoa, ja jolla on positiivinen mielikuva alan harrastajien keskuudessa. AKK-Motorsport, joka on maamme autourheilun keskusjärjestö, on myös huomioinut kilpailun valitsemalla sen Vuoden kilpailuksi, samoin teki aiemmin edesmennyt lajiliitto, Suomen Autourheilijoiden Liitto. Kardaanikunkku on ollut teknisesti JM-kilpailujen äiti, joka on synnyttänyt erilaisten käyttöön otettujen menetelmien käyttämistä muissakin kilpailuissa. Kunkusta ovat lähtöisin erilaiset lomakkeet, ajotapa kaksipäiväisenä (osa kutsutaan toiseksi päiväksi), faktatuomareiden käyttö, kuninkaallisten kruunajaiset, hinaustoiminta jne.

Kardaanikunkku sai alkunsa, kun 1977 Jokkista kupla-Volkkarilla aloittanut Esa Lampi ei sopeutunut takamoottorisen auton rattiin ja lopetti kilpailemisen muiden autourheilutehtävien (JM-valvoja, radantarkastaja, kouluttaja yms) vuoksi siirtymällä kilpailujen tekemisen puolelle. Esa oli vannoutunut kardaaniauton ihailija ja harmitteli pitkään niiden menestymisen mahdollisuutta takamoottoriautojen seassa.

Lempäälän UA järjesti talvisin jäällä kilpailuita ja kesäkisana ajettiin Kanavakisa, joten oli luonnikasta tehdä kesäkisasta erikoiskilpailu. Seppo Markkasen kanssa päät lyötiin yhteen Lampin keittiössä ja levitettiin kilpailukansiot pöydälle aloittaen vuoden 1986 Kanavakisaa.
Yhdessä sitten päätettiin kokeilla, montako kardaaniautoa saadaan mukaan, kun niitä ei vallan montaa näkynyt yhdessä kilpailussa. Kun muuan etuvetokuski sai kuulla kokeilukilpailusta, hän ehdotti, että mukaan otetaan etuvetoautot, jollaisella hän ajoi. Tuumasta toimeen, pannaan kutsuun vain etuvedot ja kardaanit ja sitten jännätään kumpia tulee enemmän. Koska isommat ja vauhdikkaammat autot tarvitsivat kunnon radan, päädyttiin kilpailun pitopaikaksi valitsemaan P-HUA:n Jäähdyspohjan rata Virroilla. Syyskuun puolessavälissä oleva tapahtuma ei kuitenkaan kiinnostanut etuvetokuskeja, ehdottajan lisäksi vain viisi muuta kuskia oli kiinnostunut! Sitten ajetaan vain kardaaneilla ja piste! Ja siitä lähtien on tosiaan ajettu vain kardaanivetoisilla JM-luokan autoilla (myös hinurit, master-auto, kaatokiito ovat kardaaniautoja) eli muut veto- tai työntötavat on kielletty Kardaanikunkussa, paitsi yleisöparkissa!

Ensimmäiseen Kunkkuun osallistui 133 yleiseen luokkaan ja 25 naiskuskia. Merkille pantavaa oli, että kaikki ilmoittautuneet myös osallistuivat! 850 maksanutta katselijaa näki viiden tunnin kolean kisan jälkeen 1. Kardaanikunkuksi kruunattavan Jorma Marjamäen Urjalasta puettavan turkisreunaviittaan ja kruunattavan Lempäälän Peltityö Riikosen lahjoittamalla kuparisella kruunulla. Kruunuperinne onkin jatkunut edelleen, samoin kruunajaismenot kilpailun päätteeksi. 1. Kardaanikuningatar oli vuonna 86 Eija Saari Kannonkoskelta, nuoret tulivat mukaan 1991 ja ensimmäisen kardaaniprinssin viitan sai harteilleen Jorma Keljo.

Kaksi ensimmäistä kilpailua ajettiin Virroilla, josta siirryttiin monien vaiheiden jälkeen Kaanaaseen Tampereen pohjoisrajalle, jolloin kotimatka Lempäälään puolittui. Vuonna 2003 puolitettiin taas kotimatka ja siirryttin Nokialle, jossa kisaa toistaiseksi suoritetaan hyvässä yhteisymmärryksessä Nokian UA:n ja Nokian Renkaat Oyj:n kanssa.

Aikojen saatossa 18 kilpailussa on ollut osanottajia yhteensä 6824 (ka 379,1) ja niihin ilmoittautuneita 7539 (ka 418,8) eli poisjääntejäkin on ollut runsaasti. Eniten osanottajia oli vuonna 1992, jolloin ilmoittautui peräti 577 kilpailijaa, mutta jäi tulematta 86! Tuosta määrästä olisi saanut yhden keskisuuren kisan aikaan!!

Jotta suuret osanottajajoukot saataisiin sopimaan kilpailualueelle ja lähinnä varikolle, keksittiin tapa toimia: kutsutaan edellisvuoden kilpailussa vähintään välieriin selviytyneet suoraan toiselle kilpailupäivälle ilman lauantain karsintakisaa. Näin ollen noin sata kilpailijaa ja autoa saapuu paikalle toisessa aallossa, kun lauantain karsiutuneet ovat poistuneet!

Faktatuomarit eli aluetuomarit olivat salaisesti käytössä jo vuonna 1988, joten kesti kauan ennen kuin toimintatapa saatiin virallistettua sääntöihin tälle vuodelle!

Kilpailu lienee Suomen ainoa (ainakin suurin), jossa osanottajien kalusto on vain yhdenlainen: kardaanivetoinen auto, muunlainen auto ei kelpaa. Onpa etuvedoistakin tehty kardaanivetoisia!

Kardaanikunkku on saavuttanut asemansa suomalaisessa autourheilussa ja jokkiksen tiennäyttäjänä ennakkoluulottoman toimintatavan ja innokkaiden tekijöiden avustuksella. Lempäälän UA jatkaa maineikkaan Aidon ja Alkuperäisen Kardaanikunkun tekoa alan asiantuntijoiden ja ammattitaitoisen avustajakunnan tukemana. Nimen ja logon sekä tuotteiden rekisteröinti ei lainkaan tarkoita pyyhkeen kehään heittämistä, vaan pitämistä kyseinen tuote ja kisan brandi ensiluokkaisessa kunnossa edelleenkin...

seuraavan kerran kisaillaan heinäkuun lopulla, nyt jälleen KAANAASSA!